Kuvanveisto on yksi taiteen vanhimmista aloista, sillä ihmishistorian ensimmäisten veistosten juuret yltävät kauas esihistorian aikoihin. Tuhansien ja tuhansien vuosien aikana kuvanveistoa onkin pidetty keinona muistaa kuolleita, ikuistaa jumaluuksia ja suuria merkkihenkilöitä sekä osoittaa kunnioitusta uskonnollisissa menoissa ja riiteissä. Aivan yhtä moninainen ja kirjava kuin itse kuvanveisto on ollut, samaa kaavaa ovat noudattaneet myös niissä käytetyt materiaalit, vaihdellen ja mukautuen eletyn aikajakson myötä.
Kuvanveistossa käytettävät materiaalit
Kuvanveiston klassisina materiaaleina pidetään erityisesti metallia, pronssia, kiveä (kuten marmoria ja graniittia) ja keramiikkaa, sillä kyseisiä materiaaleja on käytetty niiden kestävyyden vuoksi jo aikojen alusta asti. Näiden materiaalien kestävyyden ansiosta pääsemme nauttimaan tänäkin päivänä sadoista eri veistoksista, joiden juuret yltävät kauas antiikin aikoihin.
Muita historian saatossa yleisesti käytettyjä materiaaleja ovat olleet puu sekä eläimistä saadut luut ja sarvet. Nämä materiaalit ovat kuitenkin metalleihin, kiveen ja keramiikkaan verrattuna vähemmän kestäviä vaihtoehtoja, vaikkakin edullisempia. Samalla metallista tehtyjen veistosten valmistuskuluja pyrittiin laskemaan sekoittamalla eri metalleja keskenään, jolloin lopputulos oli aivan yhtä kestävä kuin puhtaissa metalleissa, mutta samalla huomattavasti edullisempi.
Kaikkein arvokkaampia materiaaleja, kuten arvometalleja (kultaa ja hopeaa) sekä jadea tai norsunluuta on käytetty niiden korkean arvon takia vain suhteellisen pienissä ja erityisemmissä teoksissa, jotka on lähes poikkeuksetta suunnattu eletyn aikakauden merkittävimmille muistomerkeille.
Materiaalien kehitys
Historian saatossa veistoksia ei juurikaan maalattu, sillä ajan myötä maaleilla oli tapana halkeilla tai kulua kokonaan pois. Tämä puolestaan teki veistoksen ylläpidosta ja huoltamisesta työlästä ja kallista. Kuvanveistossa yleisimmin käytettyjä maalaustekniikoita ovat kuitenkin olleet esimerkiksi tempera, öljymaalaus, kultaus, aerosolit sekä hiekkapuhallus.
Modernille ajalle tultaessa monet kuvanveistäjät alkoivat hakea veistoksissaan yhä uudempia tapoja ja materiaaleja. Esimerkiksi yksi espanjalaisen taiteilija Pablo Picasson erikoisimmista veistoksista sisälsi vanhan polkupyörän osia. Picasson jalanjälkiä seuraten modernit kuvanveistäjät ovat vuosien saatossa hyödyntäneet veistoksissaan niin lasia, erilaisia työkaluja, koneen osia kuin aivan päivittäisiä ja arkisia tavaroita ja esineitä.
1960-luvulta lähtien kuvanveistossa alettiin hyödyntää myös erilaisia muoveja ja kertakäyttömateriaaleja. Samalla monissa veistoksissa käytettiin lyhytikäisiä materiaaleja, kuten jäätä, hiekkaa ja kaasua, joiden tarkoituksena oli luoda vain väliaikaista taidetta.