Muinainen Egypti ja antiikin Kreikka ovat historian saatossa olleet yksiä maailman kehittyneimpiä, taiteellisimpia, rikkaimpia ja kekseliäimpiä kansoja. Saammekin kiittää tällä aikakaudella eläneitä filosofeja, tieteilijöitä ja taiteilijoita monista keksinnöistä ja teoksista, jotka ovat säilyneet mittaamattomassa arvossa vielä tähänkin päivään saakka. Yksi näistä arvokkaista aloista on kuvanveisto.
Muinaisen Egyptin kuvanveisto
Ehdottomasti kuuluisimmat muinaisen Egyptin jättämät veistokset ovat Gizan valtavat pyramidit, mutta samalla pienempiä ja hienostuneita teoksia löytyy paikallisen taiteen seasta paljon enemmän. Muinaisen Egyptin kuvataiteilijat kuuluivat muiden taiteilijoiden kanssa käsityöläisiin, joiden pääasiallisena tehtävänä oli luoda kauniita teoksia ylemmälle luokalle, joita käytettiin yleensä lähes yksinomaan uskonnollisiin riitteihin ja tarkoituksiin.
Kuolema oli muinaisessa Egyptissä aina läsnä ja sitä palvottiin ja pelättiin samaan aikaan. Tästä syystä myös suurin osa muinaisen Egyptin kuvanveistosta oli suunnattu ylimystön kuvaukseen ja hautojen koristeluun. Kuvanveistossa egyptiläiset taiteilijat seurasivät pitkälti kuvataiteen tekniikkaa, jossa teoksen päähahmot noudattavat samaa suhdetta: jalat haaralla, pää sivulle käännettynä ja vartalo kuvattuna edestäpäin. Taide oli tuolloin hyvin säännönmukaista, eikä näistä säännöistä juurikaan poikettu.
Kaikkein yleisimpiä kuvanveiston (kuten muunkin kuvataiteen) kohteita olivat tietysti faaraot, joita pidettiin muinaisessa Egyptissä jumaluuksina. Samalla tapaa ”pienempiä” jumalia kuvattiin usein erityisesti eläinten muodossa ja nämä teemat olivat erityisen suosittuja keramiikan parissa.
Antiikin Kreikan kuvanveisto
Muinaisen Egyptin tekniikat vaikuttivat myös antiikin Kreikassa, mutta samalla paikallisen taiteilijat olivat valmiita kokeilemaan tyylin puitteissa paljon enemmän, kuin mitä egyptiläisten käsityöläisten oli sallittu. Ensimmäiset muinaiset veistokset edustivat yleensä naispuolisia hahmoja yksinkertaisessa ja geometrisessa muodossa.
Tämän jälkeen veistäjät siirtyivät kuvaamaan suuria seisovia patsaita, jotka olivat yleensä nuoria ja alastomia miehiä. Naispuoliset veistokset kuvattiin yleensä pukeutuneina yksinkertaiseen toogaan. Näiden veistosten kenties ominaisin piirre oli niin kutsuttu arkaainen hymy, jota on myöhemmin tulkittu monin eri tavoin.
Kreikkalaisen kukoistuksen aikana kuvanveisto kehittyä valtavin harppauksin ja otti samalla paljon luonnollisempia muotoja, vaikkakin idealisoidut käytännöt eivät koskaan kadonneet kokonaan. Patsailla ja veistoksilla näytti olevan usein yksi tai useampi tehtävä ja niiden uskotaan edustaneen esimerkiksi kreikkalaisen uskonnon jumalia. Samalla tapaa joitakin veistoksia asetettiin haudoille ja temppeleihin siellä eläneiden ja kuolleiden muistoksi.