Nykytaiteeksi käsitetään nimensä mukaisesti moderni ja uusi taide; taide, joka elää kanssamme tässä hetkessä. Nykytaiteen katsotaan alkaneen noin 1970-luvulla, mistä se on kasvanut ja kehittynyt tähän päivään saakka.
Nykytaiteen yksi merkittävimmistä pääpiirteistä on sen monimutkaisuus ja muovautuvuus, sillä nykytaide pitää sisällään valtavasti erilaisia näkökulmia, materiaaleja, tapoja, ajatuksia, kannanottoja kuin aiheita, ja tästä syystä sen tulkitseminen on usein klassista taidetta haastavampaa.
Nykytaiteen tulkinta
Nykytaidetta on pyritty vuosien mittaan tulkitsemaan erilaisten kriteerien kautta. Itse asiassa myös suomalaisen taiteen alalla tärkeä Aalto-yliopisto on lähtenyt mukaan tähän tehtävään ja kehittänyt erilaisia kriteerejä, joiden mukaan alan asiantuntijat voivat tulkita, onko kyseinen teos taidetta vai ei.
Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että nykytaiteen teoksessa sekä taiteellisen ajattelun että taidon tulee kulkea käsi kädessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita aina sitä, että teoksen tulisi noudattaa tiukasti esteettisyyden ja teknisyyden asettamia mittasuhteita, sillä nykytaiteessa myös ruma voi olla kaunista. Samalla tapaa taitelija voi luoda jopa huonolta tai epäammattimaiselta, lähes ”lapsen tekemältä” vaikuttavan teoksen, mutta kyseessä on taiteilijan tekemä tietoinen valinta.
Nykytaide puhuttaa
Nykytaiteessa on tärkeää, että teos herättää ajatuksia ja puhuttaa. Se voi myös vihastuttaa, ihastuttaa, itkettää tai naurattaa. Teosta katsottaessa sen tulisi herättää katsojassa jotain; oli se sitten negatiivista tai positiivista. Neutraali taide ei yleensä kuulu nykytaiteen pariin, sillä on tärkeää, että teos pysyy katsojan mielessä vielä näyttelyn jälkeekin.
Nykytaiteen päämääränä on myös luoda jotain uutta. Veistoksia, tauluja, patsaita ja muotokuvia on taiteen alalla pilvin pimein, mutta nykytaiteen tehtävänä on tuoda alalle uusia näkökulmia. Nykytaiteessa hyödynnetään värien ja muotojen lisäksi paljon esimerkiksi ääntä ja liikettä, sekä muita ominaisuuksia, joita perinteisessä taiteessa ei yleensä ole. Tällä tapaa katsojat pääsevät sukeltamaan taiteilijan ajatusten syövereihin, jotka lopuksi joko käyvät järkeen; tai sitten eivät.
Nykytaide haluaa olla erilaista ja uniikkia. Taiteilija luottaa omiin taitoihinsa ja ideoihinsa ja luo sitä, mitä haluaa luoda. Tällä tapaa katsojan harteille jää usein teoksen tulkinta ja se voi olla moninainen; siinä missä toisessa teos herättää surua, toisessa se herättää rauhaa. Nykytaiteen tulkinnan salaisuus piileekin sen monimutkaisuudessa.